perjantai 19. helmikuuta 2010

Lenita Airisto, uusi ja uljaampi Mannerheim, isänmaamme messias

Maanpuolustuslaitoksemme, Suomen armeijanakin tunnettu herätysliike, on puolustanut kansaamme läpi itsenäisyytemme. Sen norjat, eugenetiikan oppien mukaan kehittyneet isänmaan puolustajat ovat poikkeuksetta olleet miehiä. Menneinä vuosina on lipsuttu jo vapaaehtoisiin naisiin, koska nuoret pojanklopit ovat rappeutuneet liiallisen Pepsin ja netti-pornon kulutuksesta johtuen.

Virheitten (hall.) ja sosiaalidillekraattien (opp.) mielestä hyvin tähän saakka palvellut järjestelmä on epätasa-arvoinen. Nuoret, riuskat isänmaan toivot joutuvat pitämään vuoden huviloman muun muassa opinnoista ja pakollisesta pariutumisesta vastakkaisen sukupuolen kanssa. Pahimmillaan vuoden kestävä hupileiri on todettu myös sikakalliiksi tavaksi opettaa nykynuorisolle kuinka kasvetaan pojista miehiksi ja kuinka väkivalta loihtii kaiken turhan tunteilun taka-alalle. Naiset jäävät tästä ilmaisesta ja tunnevammaisesta hupileiristä lähes poikkeuksetta paitsi, koska armeijaa ei mainosteta tytöntylleröille oikeilla termeillä, eikä armeijasta löydy toistaiseksi tarpeeksi vaalean pinkihköä grrl!-power -asennetta.

Testosteronia tihkuvassa armeijassa on kyllä kosolti huonoja vaikutteita, let's face it. Huonossa lykyssä tupakavereista kehkeytyy liian läheisiä kaveruksia metsäleirien hämäryydessä ja he päätyvät Sodoman tielle. Hyvä johtujuus voi tuoda yrityselämässä isoja bonus-optioita, jotka ovat ansaittu salakavalasti valtion ilmaisella esimieskoulutuksella. Globalisoituvassa maailmassa isänmaallisuus on yhtä vahva sadattelusana kuin Kaisa Varis on Suomen hiihtoliitolle. Kaiken kukkuraksi pullamössösukupolvesta voi (korostetaan siis sanan 'voi' ehdollisuutta) kasvaa isoisiään kovempi katras, jolloin myös tekareissa kituvien veteraanien maine kyseenalaistuu.

Toisin sanoin meillä on käsissämme tikittävä aikapommi, jonka purkaminen olisi aloitettava välittömästi.

Tasa-arvo-ongelmat olisivat helposti ratkaistavissa. Koska sortavat ikeet ovat kahlinneet  Suomen jaloja miessukupolvia jo yli yhdeksänkymmentä vuotta, olisi Suomen puolustusvoimain satavuotisjuhlilla aika tehdä täyskäännös ja kyntää järjestelmä hedelmällisemmäksi. Tästä lähtien olisi naisten vuoro palvella isänmaan hurmos- ja hurmehenkistä myyttiä seuraavat satavuotta. XY-kromosomin omaaville jätettäisiin mahdollisuus vapaaehtoiseen palvelukseen astumiseen, jos grrl!-power -attitude sattuisi kiihottamaan.

Miehinen isottelu ei tietenkään mahtuisi harmaista pinkkiin muuttuvaan institutioon, joten kaikki kenraalikunnan äijänkäppänät olisi potkittava ulos. Valtatyhjiö täyttyisi ulkomailla koulutetuilla naisjääkäreillä, jotka olisivat saaneet koulutuksensa Chanel 5 -katalogeista, Cosmopolitaneista ja muista tytöllisistä laatujulkaisuista.

Mannerheimin ja "koti, uskonto, isänmaan" -lässytyksen tilalle tarvitaan uskottavampi kutsumussanoma. Kaiken korvaavaksi naiselliseksi ikoniksi ja lähetysaarnaajaksi sopisi nainen, joka sorvaisi isänmaalle uusiksi arvoiksi "Marimekko, Chanel 5, Cosmopolitan". Hurmoshenkiseksi kansakunnan saarnaajaksi sopisi toisin sanoin Lenita Airisto, jolla on sattumalta identtinen tausta C.G.E. Mannerheimin kanssa.

Kuvitelkaapa yhdenmukaisuutta: Molemmat ovat profiloituneet kosmopoliitteina, jotka coolisti ovat osanneet irtautua myös moukka-Suomesta tarpeen niin vaatiessa. Molempien suomenkielentaito on lässyttävä ja epäselvä, mikä korostaa "frankly suckers, I don't give a damn about your nation" -asennetta hiukan välinpitämättömästi, mutta silti viehättävän karismaattisesti. Molemmat jakavat käytöksellään ja maineellaan Suomen kansan kahtia. Mansku vihasi julkisesti emigrantteja, Lensku vihaa julkisesti miehiä. Ja ikäänkuin sokerina pohjalla, molemmilla on maine lahtareina. Mannerheim lahtaroi vuonna 1918 punaisia, jotka käyttivät epämuodikkaita punaisia käsivarsinauhoja ja Lenita puolestaan lahtaroi läpi 1990-luvun miehiä, jotka käyttivät epämuodikkaita tennissukkia.

Molemmilla on myös Tampereella maine miestenkaatajina, mikä ei uskottavuuden nimissä ole ikinä pahitteeksi.

Lenita korvaa siis auttomasti vanhentuneen, pölyttyneen ja pönöttyneen Mannerheimin Suomen kansanjohtajana ja -selkärankana. (Mannerheimin kohdalla selkärankana oleminen onkin ollut hiukan ironista jylhästä ja liioitellusta ryhdistä huolimatta - sairastihan Mansku selkärankaa rappeutavaa reumatismia.)

Näillä perusteilla Mannerheimin mauton patsas voidaan siis räjäyttää, koska Mannerheim-rainaa on mainostettu jo Suomen parhaimmalla mainospaikalla vuodesta 1960. Tästäkin huolimatta Markus Selinin omima Mannerheim-raina ei ota valmistuakseen tällä vuosisuodalla, koska Manskuhan on siis jo auttamattomasti menneen talveen kinoksia. Aimo Tukiaisen kökön kyhäelämän tilalle tulisi pystyttää vähintäänkin tuplakokoinen Dominatrix-Lenita -installaatio, jossa hevonen voitaisiin korvata keski-ikäisellä suomalaismiehellä suukapuloin valjastettuna. Ratsuraippan voisi näön vuoksi sähköistää, jotta pinkkiin installaation saataisiin grrl!-powerin vaatimaa sähköisyyttä. Enää ei tarvisi pohtia ratsastajapatsaan ja Kiasman yhteensopivuutta, koska mauttomuudessaan Dominatrix-Lenita kalpenisi jopa Kiasman rinnalla.

Lenita käskyssä muutuisi ensin päiväkäsky. Päiväkäsky vaatisi ensiksi rievut ja rätit jakuiksi. Rajavartijat korvattaisiin muotifasisteilla, jotka eivät päästäisi pröystäileviä uusrikasvanjoja rajan yli. Sen sijaan muotitietoiset tukholmalaiset olisivat tervetulleita ja virolaiset pitkäsääriset naiset olisivat erittäin tervetulleita muotimannekiiniorjattariksi isänmaamme muotiluomusten ripustimiksi.

Henkka-Maukka saatettaisiin joutua kansallistamaan, mutta toisaalta esimerkiksi Citymarketien ja Halpa-Hallien vaateosastot voitaisiin häätää Suomesta isänmaan turvallisuuteen ja hyvinvointiin vedoten. Suomen puolustusbudjetti käytettäisiin laadukkaisiin tv-formaatteihin, jotka käsittelevät hyvinvointia ja muotia. Vanessakurrit ja viiviavellannit johtaisivat isoja yrityksiä. Eduskunnassa vietettäisiin muotiviikkoja ja casual-Friday -tapahtumia, eikä mursuviiksisillä pekkavilkunoilla tai lylyrajaloilla olisi enää asiaa Suomen maankamaralle.

Rumat lapset voitaisiin lahdata saunan takana, jos he eivät toiseen ikävuoteen mennessä saavuttaisi kaunista hymyä, saati näyttäisi muotitietoisilta, tulevilta lesbosisustusarkkitehdilta. Tennissukkia käyttäville miehille perustettaisiin internointileirejä. Kaavapiirrustuksia ymmärtämättömät sterilisoitaisiin ja värikarttoja ymmärtämättömät värisokeat vangittaisiin mielipidevankeina. Miehiä käytettäisiin ehkä enää vain lisääntymiseen ja heidät vangittaisiin pienen pieniin verkkohäkkeihin jonnekin päin Etelä-Pohjanmaata. Minkkitarhojen määrää lisättäisiin Lapissa ja kettutytöt aivopestäisiin mäkkärien tiskeille tekemään maukkaita ja vähäkalorisia salaatteja. Läskit pakotettaisiin muuttamaan joko Yhdysvaltoihin tai pänttäämään Aalto-yliopiston tilalle perustettuun Bulimia-akatemiaan.

Lopulta Suomesta tulisi uusi muodinmekka, johon suoritettaisiin pyhiinvaelluksia. Muodin tuoma harmonia toisi suomalaisille vihdoin jonkinkaltaisen itsetunnon ja tästä kiittäminen olisi pelkästään Lenita Airistoa. Lopulta muodista vuosisatoja jäljessä olevat kansankirkot lakkautettaisiin ja Lenitasta tulisi uusi messias ensin Suomeen, lopulta koko maailmaan. Tyhmät uskonsodan lakkaisivat, mauttomat burkhat vaihtuisivat Pradaan ja buddhalaisten haalistuneet munkkikaavut Dieselin
kovahintaisiin moniväri-t-paitoihin.

Suomesta tuli yksinapaisen maailmanvaltias, joka käskyttäisi muut valtiot orjikseen. Perustettaisiin viides valtakunta, jonka loisto kestäisi vähintäänkin tuhat vuotta. Rumuus poistuisi ja tilalle tulisi iankaikkinen kauneus ja loisto.

Halleluja, Lenita:  me odotamme laskeutumistasi meidän kuolevaisten pariin malttamattomina!

muotietoinen
Lyyli Hämärä

torstai 18. helmikuuta 2010

Alternative-olympiadin huipentumat marginaalisilla mahdollisuuksillaan viihdyttää ensimmäisellä olympialaisviikolla

Über-sohvaperunat keskittyvät näissä kisoissa uusiin lajivaltauksiin, jotta kahvipöydässä saa vaimennetuksi vittumaisen itsetietoiset, testosteronia uhkuvat mällihuuli-lätkätietäjät sekä maakuntien entiset SM-tason huippuhiihtäjät ja heidän seurassaa pörräävät no-lifer-mäkihyppyvouhottajat. Seuraavat lajit vaimentavat maakuntien pirkot ja eskot ja takaavat sinulle rauhalliset kahvitauot vieraskielisyyksillään:

ski cross (ei järkevää suomennosta) Laji, johon osallistuvat eilisten pujottelukisojen junnu-cupien jälkeen dokaamaan ryhtyneet hipit, joiden mielenkiinto ei riittänyt kuivakkaan harjoitteluun. Lajin ominaispiirteenä on, että kuka vaan neljästä laskijasta voi voittaa tuurilla runinsa, kunhan vaan kaikille muille osaanottajille käy köpelösti esimerkiksi vastapallohyppyreissä ja tyylikkäissä akoissa suojaverkkoihin. Lajissa ei ole varsinaisia ennakkosuosikkeja tai altavastaajia, mikä sinällään on erittäin solidaarista ja vapauttavaa.

short track (ei myöskään järkevää suomennosta) Edellistä esimerkkiä kompatakseni todettakoon, että kyseessä on hipahtavat viime lumien pikaluistelijat, jotka eivät jaksaneet taistella sekunnin tuhannesosia vastaan. Neljän tai jopa viiden hengen retkueissa luistellaan perätysten hiukan päälle 110 metriä pitkää rinkiä. Lajin junttimaisena piirteenä mainittakoon, että short trackia luistellaan yleensä kaukalossa, mistä juontuu myös rumahko nimike kaukaloluistelu. Erän voittoon riittää toisten epäonni tai muuten vain käsittämätön mäihä. Kuuluisin lajin edustaja on aussi-luistelija (jonka nimeä kukaan ei vieläkään muista). Hän voitti olympia-kullan muiden kaaduttua finaalissa viimeisessä kaarteessa. (Yksi kaatuneista oli muuten jenkkien Ohno, jota selostaja kutsui toistuvasti muodossa "Ouh nou", vaikka oikea lausunta-asu olisi "Oono". Oh no good, Ohno...)

curling (ei luojan kiitos mitään järkevää suomennosta) Lajin mielenkiinto on kasvanut M15 siirryttyä apinoiden valtakuntaan, keskustan puolueryhmään Arkadianmäelle. Nyt, kun suomalaisia ei ole lajissa luomassa hypetystä, kannattaa siirtää katseensa nänniin ja kiihottua kymmenen päädyn hidastempoisesta kivien viskelystä. Sopii erityisesti, jos taskusta löytyy muutama gramma kivaa kiveä matkaseuraksi tai maksasi työllistyminen on hidastanut aivokapasiteettia siihen malliin, että muiden lajien seuraaminen on sula mahdottomuus.

biathlon (ampumahiihto) Saksalaisten nationalistimilitanttien kehittämä laji, jossa hiihtäminen yhdistyy vihdoinkin johonkin hyödylliseen. Laji, joka on suunniteltu aluksi sotatantereille tiedustelujoukkojen hurmejuhlallisuuksiin, ei voi olla paha laji -  vaikkakin sisältääkin superjunttimaista hiihtämistä. Erityisen arvon laji saa, jos pääsee eläytymään sellaiseen vimmaan, että kuvittelee kilpailijoiden käyvän sotaa ammuntapaikoilla toisiaan vastaan. Virittäytyminen tällainen hurmokseen vaatii tosin vahvahkoja päihteitä, joita saa apteekista esimerkiksi selkäkipuun.

luge (ohjaskelkkailu) Olympialaisissa siitä harvinainen laji, että kömpelöt osaanottajat potkaisevat osaamattomina siinä tyhjää. Vauhtia riittää ilman pakollista lirpakka-annostakin, mutta muutamat imaisut voi ottaa, jos kuolonuhreja ei jostain syystä ala ilmaantumaan. Pariohjaskelkkailun pahellisuutta lisää todella tiukat trikoot ja läheinen kanssakäyminen parin kanssa. Pariohjaskelkkailua harrastetaankin veljesvoimin esimerkiksi Itävallassa ja Venäjällä, joka selittää lajista mielestämme todella paljon.

snowboarding halfpipe (snoukkauksen puolipiiputtaminen eli paippaaminen) Lajissa nuoret, elämänsä kunnossa olevat pipopäät hyppelevät akrobaattisesti erilaisia temppuja. He saavat hölmöilyistään ja nuoruuden vimmastaan ihan törkeesti kässii, mutta eivät jaksa suhtautua (siihenkään) kovin vakavasti. Ehdottomia suosikkitemppuja ovat väkivaltaisesti repäistyt mellakat ja goofyna tehdyt munchiesit. Lajin erityinen jännitysmomentti on doping-testeissä; odotamme edelleen suurella jännityksellä ensimmäisiä olympialaisissa kannabioideista kärähtäviä snoukkaajia, koska me tiedämme (voi luoja, ME NIIN TIEDÄMME) että tällaiset jampat ja riinat pössyttelevät muutakin kuin halfpipea vapaa-ajallaan.


ekstrana suosittelemme seuraavia kokemuksia lajista riippumatta:

lajit, joita Bror-Erik "Bubi" Wallenius selostaa suomeksi (ei järkevää suomennosta ilmiölle) Edesmenneen Voitto Liukkosenkin verkkaudessaan päihittävä "Bubi" Wallennius on tunnettu oudoista svetismeistaan ja sanavalinnoistaan. "Bubi" on etenkin jääkiekkoselostuksissaan tunnettu siitä, että hän pähkäilee kesken hektisten maalitilanteiden jenkkien alati muuttuvaa ketjukoostumusta tai kertoilee anekdootteja vastapuolen maalivahdista. Ainakin tiedämme "Bubin" ansiosta muun muassa Lev Jashinin (kantsii googlata, jos ei soita kelloja) urasta ja pähkäilemme edelleen, miten Musta Hämähäkki liittyy lätkäotteluun Sveitsi - Slovakia. "Bubiin" kannattaa keskittyä ihan selvinpäin, ettei pää hajoa mäsäksi äimätessä.


lajit, joita Kaj Kunnas selostaa ruotsiksi (ei järkevää millään kielellä) Kaj "Let's see what saliva brings to my mouth" Kunnas kunnostautuu äidinkielellään ruotsilla höpöttelemään ihan mitä sattuu. Kaj'n kuuluisimpia maneereita on huudahtaa mitä kummallisimpia interjektioita, tyyliin "Aijja Baijja!", "Nå ej-ej, vilken ej-ej" ja "Oj då, oj då, oj då, värsta-värsta-värsta". Kaj pääsee liekkeihin etenkin, jos hänen pitää vaimentaa selostajakoppiin eksynyt vieraileva kommentaattori. Muutama matsi takaperin Kaj mm. tenttasi koppiin eksyneeltä kulttuuriministeri Wallinilta Veikkaus-varojen ohjautuvuutta naislätkään ja valtion budjettia yleensä. Aijja-baijja ja oj då, Kaj; Var inte så berusad hela tid!

otteluhaastatelut, joissa Tapio Suominen haastattelee saksaksi (oletettavasti järkevää vain saksaksi) Ei kaivanne perusteluita. Saksa vaan on niin höpsö kieli ja Tapsa korvakoruineen entistä höpsömpi, senkin höpsöt "olumpia" juntit :p

Pimmeyen Peleko (Lyyli Hämärän avustuksella)

maanantai 8. helmikuuta 2010

Halvasta sisäsiittoisesta astetta sisäsiittoisempaan ja halvempaan

Kulissit (romahtavat) -pakinasarja romautti todelliset kulissinsa siirtyessään autuailta Oulun ylioppilaslehden kolmossivun palstoilta ainakin hetkeksi köyhemmille laudunmaille. Aidan toisella puolella ruoho ei ole yhtään vihreämpää saati polteltavampaa, mutta tasan kahden vuoden turbulenssiuurastus Ylkkärin sivuilla tuntui olevan sopiva ajankohta solmia narunjatkot ja antaa uusien anonyymien kirjoittajien aloittaa punomaan köyttänsä.

Ylkkärin dediksien lähestyessä toimittajakunnassa kävi säännöllisesti kato ja viimeistään dediksien siirtäminen sunnuntai-iltoihin riitti juopohkolle ja laiskahkolle toimittajakunnalle tekemään yhden köyden keinut säännölliselle kirjoittamiselle Ylkkärin sivuilla.

Allekirjoittanut veti omat johtopäätöksensä jo elokuussa siirtyessään HELH&-lehden päätoimittajaksi. Meikän ohjastama imaginaarinen ravihevonen kirmaa tällä hetkellä jo kolmannessa numerossa ja kaikki muut toivomme, että HELH&: SOMMARKATALOGEN'09 on edes hiukan tasokkaampaa kuin aiemmat räpellykset. Jos lehti on helmikuun aikana ulkona, me voimme huudella täällä lisää solvauksia nurkkakuntalaisille HELH&'n vastustajille.

Pimmeys taas häipyi tullakseen takaisin ja ehdottaakseen perustamansa Kulissit (romahtavat) -pakinapalstan lopettamista. Hänen näkemysten mukaan kaikki sanottava oli sanottu. Tekstien sisäinen ääni ja epämairitteleva, heikkotasoisesti kirjoitetut palautteet vaimentuivat aikojen saatossa. Lopulta Pimmeyen mielestä kuului vain pihinää, joka hänen mielestään oli tulkittavissa kuolinkorinaksi. Pihinä saattoi tietysti johtua myös Pimmeyen keuhkoista, jotka "spragaa".

Nimimerkki "Lähde" joutui vapauttamaan sisäisen orinsa Ylkkärin tallista esteellisyyssyiden takia. Toinen työnantaja ei arvostanut kilpailijalle kirjoittamista ja eräät luottamustoimet velvoittivat hänet luopumaan pakinoiden hirtehisistä sisäpiirintiedoista.

Jäljelle jääneet vierailleet kirjoittajat ovat sitten niin vitun tyhmiä ja rumia, ettei niitä sitten haluttu jatkamaan millään tavoin yhtään mitään.

Näillä sivuilla tullaan hyödyntämään entistä enemmän yhteistyötä HELH&-lehden toimittajakunnan kanssa. Kaupunkikulttuurin säilymistä pyritään puskemaan läpi verkkokalvojen valokuvin, mietelmin, pakinoin ja kolumnein. Minä en haluaisi määritellä muuta kuin että olisin "helevetin ylypiä, joskin ölövi", jos tällä blogilla olisi myöhemmin kymmenkunta vakilukijaa. Jos ei, niin onhan tämä toisaalta halvempaa kuin YTHS:n kallonkutistajilla ramppaaminen.

näillä sanoilla Kulissit (romahtavat) jatkavat loputonta tiputteluaan

Lyyli Hämärä

ps. Kulissit (romahtavat) kirjoittajat kiittävät auliisti Ruonansuun Juttaa, Myllykosken Lauraa ja Aarnin Maria. Teillä ei nähtävästi ollut mitään tajua tyylistä Kulissien kanssa, mutta eipä meilläkään ollut tajua kirjoittaa tyylikkäämmin ;p I ALLA FALL; ISO KÄSI JA RYTMIHÄIRIÖT TEILLE!